Palveluntarjoaja muistutti meitä laskulla, että blogimme aloituksesta on kulunut jo kokonainen vuosi! Koska parisuhteessa on tärkeää ja ihanaa juhlia erilaisia merkkipäiviä, niin mekin järjestämme juhlan kunniaksi blogeissa-ah-niin-trendikkään arvonnan. Arvomme kaikkien facebook-sivullamme "klikkaa mua" -statuksesta tykänneiden kesken pienen lahjan parisuhteen piristykseksi. 

Vuoteen on mahtunut vaihtelevaa pilvisyyttä ja auvoista auringonpaistetta. Vuoteen vaihdoimme  puolen vuoden jälkeen kapeammaksi läheisyyttä lisätäksemme. Monenlaiset muutkin muutokset ovat pitäneet arjen mielenkiintoisena. Yhteinen bloggaus on osoittautunut erittäin hyväksi harrastukseksi. Meillä on ollut hauskaa yhdessä ja olemme puhuneet keskenämme tavallistakin enemmän ja sellaisistakin aiheista, joihin aiemmin emme ole puuttuneet. Osa näistä pohdinnoista tulee varmasti päätymään blogiinkin jossain vaiheessa.

Kerroimme aiemmin kokeilusta, jossa mieheni hoiti kokonaan perheemme
pyykkihuollon. Kokeilu oli onnistunut siltä osin, että Teemu hoiti
tehtävän ansiokkaasti muutaman kuukauden ajan. Niin kauan, että sen
jälkeen minä jo mielelläni halusin ottaa tehtävän takaisin itselleni.
Aika oli myös tarpeeksi pitkä osoittamaan, että pyykkihuolto ei ehkä
kuitenkaan ole mieheni mieluisin kotityö ;) Ja ennen kuin Haqgvistin
poika ehtii nauraa partaansa, kerrottakoon että Teemu onnistui
kokeilussa tosi hyvin - ja seuraava kokeilu aloitettiin heti edellisen
loputtua. Tällä hetkellä olemme jakaneet kotityöt niin, että isäntä
hoitaa astianpesukoneen tyhjäyksen päivittäin (ainakin yhden kerran)
ja imuroinnin kerran viikossa. Sen lisäksi hän välillä pesee edelleen
pyykkiä.
Ehkä tärkeintä mitä opimme em. kokeilusta on, että kotitöiden jaon ei
tarvitse olla staattinen tila, vaan se voi vaihdella elämäntilanteen
ja voimavarojen mukaan. Kannustamme edelleen kaikkia lukijoita
poikkeamaan rutiineista ja vaihtamaan välillä kotitöiden tekijää. Se
saattaa piristää niin, että hetken päästä kädet syyhyävät päästä
tarttumaan moppiin tai tiskiharjaan ;)

"Vanhempien parisuhde on lasten koti", kuulee usein sanottavan, ja olemme samaa mieltä. Emme toki tarkoita, etteikö lapsista voisi kasvaa onnellisia ja tervepäisiä muuten kuin konservatiivisissa ydinperheissä, mutta uskomme, että isän ja äidin toimiva parisuhde on lapsille paras kasvualusta.

Erittäin helposti elämä lapsiperheessä ajautuu kuitenkin kokonaan lapsien ehdoilla toimimiseksi. Viime sunnuntain Hesarissa saksalainen lastenpsykiatri Michael Winterhoff väitti, että vanhemmat jopa käyttävät lapsiaan emotionaalisesti hyväkseen kerjätessään heiltä rakkautta keinolla millä hyvänsä. Hänen mukaansa vanhemmat tulevat omassa epävarmuudessaan helposti liian riippuvaisiksi lastensa rakkaudesta ja siirtävät vallan perheessä lapsille. Silloin on jopa helppo uskotella itselle tai puolisolle, että tottakai lasten hyvinvointi pitää asettaa kaikessa etusijalle, mutta toisaalta mikäli vanhempien keskinäinen suhde ei toimi, vaikuttaa se koko perheen ilmapiiriin haitallisesti. Lasten paikka ei ole vanhempien välissä vaan heidän ympärillään. 

Mitä tulee muuhun elämään - työhön, kutsumukseen ja harrastuksiin - parisuhde ja koko perhe tulisi asettaa niiden kaikkien edelle. Tämä saattaa nykyaikana kuulostaa erittäin vanhanaikaiselta ja jopa älyttömältä, mutta mikäli halutaan rakentaa elinikäistä, kestävää avioliittoa, se on ainut vaihtoehto. Näin me ainakin uskomme ja haluamme elää. 

Raamattuun uskoville lukijoille pohdittavaksi myös ajatus: "Korkein kutsumuksemme on johdattaa ihmisiä Jeesuksen opetuslapsiksi,  mutta syvin (ensimmäinen) kutsumus on tehdä työtä ja elättää perhe." Kuten pastori Mark Driscoll asian muotoilee: Mies ei voi jättää syntiinlankeemuksessa osakseen tullutta kirousta kovasta työstä ja elatuksen hankkimisesta otsa hiessä vaimon kannettavaksi, mutta on myös hyvä muistaa, että pelkkä työn tekeminen sinänsä ei ole itse tarkoitus. Kuten ei vaimokaan voi tehdä lasten synnyttämisestä ja hoivaamisesta koko elämänsä sisältöä. 

Itse asetin parisuhteen ja perheen hyvinvoinnin oman pastorin ammattini edelle. Se ei tarkoita, että olisin luopunut elämäni tarkoituksesta tai kutsumuksesta, vaan sitä, että priorisoin perheeni "ammattiuskovaisen uraputken" edelle. Suosittelen oman tärkeysjärjestyksen säännöllistä tarkistusta jokaiselle ammatista riippumatta. Kukaan ei kuolinvuoteellaan kadu sitä, että olisi elämässä tullut tehtyä liian vähän töitä, mutta moni itkee sitä, että tuli vietettyä liian vähän aikaa rakkaimpien kanssa. 

Tässä tulee Kanssasi kahleisiin -blogin ensimmäinen vieraskynä, kirjoittajana ystävämme Ville Mäkipelto. Ville on vantaalainen teologian ja psykologian opiskelija ja toinen Koukussa Pornoon - Suomen #1 kristillisen pornosivuston pornopastoreista.

”Seksuaalisuus on yksityisasia”, on nykyään toistuvasti hoettu mantra. Sinänsä se pitää kyllä paikkansa. Ajattelun ongelma piilee siinä, että seksuaalisuus on kiva pitää yksityisasiana niin kauan, kun kaikki on hyvin. Ongelmien koittaessa apua tarvitaan. Silloin yksityisasiasta täytyy opetella puhumaan. Silloin viimeistään täytyy pystyä kommunikoimaan ja sanoittamaan seksuaalisuuttaan.

Jos vasta silloin oppii puhumaan seksuaalisuudestaan, on ongelman vyyhti entistä sotkuisempi.

Haastattelin jokin aika sitten Koukussa pornoon -sivustolla julkaistuun juttuun kahta terapiatyön ammattilaista. Väestöliiton edustaja esitti tärkeän ajatuksen: pornon ongelma ei ole välttämättä se, että pornoa käytetään, vaan se että pornosta ja seksuaalisuudesta ei keskustella. Ajatellaan, että pornosta voi suoraan kopioida ideoita parisuhteen seksielämään. Yritysten epäonnistuttua seuraa remakat naurut ja ehkä itkut yksityisyydessä.

Minä väitän, että porno ja parisuhde yhdistelmänä on jo mahdoton. Ne perustuvat nimittäin täysin erilaisiin tekijöihin.

Porno on eroottista kuvateollisuutta, jonka tarkoituksena on tarjota käyttäjälleen seksuaalinen kiihottuminen. Pornoelokuvat ja -kuvat on tarkkaan suunniteltuja ja ohjattuja. Niiden tekemisessä hyödynnetään tavallisia elokuvateollisuuden keinoja: valaistuksia, vaihtelevia kuvakulmia, leikkausta yms. Ne ovat luonteeltaan lähes poikkeuksetta fyysistä seksuaalisuutta korostavia; Pornossa seksi on ruumiillinen tapahtuma.

Parisuhteen seksuaalisuus on monimuotoinen tapahtuma. Sillä on fyysisen lisäksi muun muassa psyykkiset ja sosiaaliset ulottuvuudet. Seksuaalisuus on parisuhteessa kahden ihmisen välistä kanssakäymistä, joka alkaa jo pienistä katseiden vaihtamisista ja keskusteluista. Seksuaalisuuteen parisuhteen molempi osapuoli tuo itsensä tunteineen ja haavoineen. Esimerkiksi hyväksikäyttöä lapsena kokeneelle saattaa parisuhteen seksi olla vaikeaa ilman asioiden läpikäymistä. Useimmiten kyse ei ole edes näin vaikeista kokemuksista, vaan jo pelkästään stressi, kumppanilta saatavan kunnioituksen puute tai kiireinen elämänrytmi saattaa kärjistyä makuuhuoneessa. Seksi ei ole parisuhteessa enää vain fyysinen ja genitaalialueen tapahtuma, jonka tähtäimessä on itsekäs tyydytys. Se on osa ihmisyyttä, tapahtuma, jossa kaksi rikkinäistä ihmistä kohtaavat.

Jos siis parisuhteen seksuaalisuus tökkii eikä tyydytystä löydy, en suosittele pornon käyttöä laastarina, vaan keskustelua, ajatusten vaihtamista ja ulkopuolisen avun hakemista. On tärkeää sanoittaa niitä tunteita, joita seksin aikana tai sen ulkopuolelle tuntee. Yhdessä niitä on mahdollista hoitaa ja löytää uusia suuntia yhteiselle seksuaalisuudelle.

Seksuaalisuus on pohjimmiltaan kykyä empatiaan ja välittämiseen. Juuri tämä on se seksin ydin, jonka porno vääristää.

Kuulinpa kerran tällaisen määritelmän: "Mies tarvitsee vaimolta kahta peetä: perunaa ja pimppaa." (Oikeastaan pee-kirjaimia oli kolme, mutta olen unohtanut kolmannen) Sisäinen feministi minussa heräsi heti ja suorastaan karjui vastalausetta. Me naiset kun olemme niin paljon muutakin! Todellisuudessa monet pariskunnat joutuvat ainakin hetkittäin käymään vääntöä aiheesta halujen eritahtisuus. Mitä tehdä, jos toinen haluaa seksiä joka päivä ja toinen kerran viikossa/kuukaudessa/vuodessa?

Kesälomaterveisiä ja loma-aiheista pohdintaa :)

Välillä kuulee kauhutarinoita täydellisen epäonnistuneista lomista,
jotka joskus jopa lyövät viimeisen niitin pariskunnan yhteiselolle.
Kun yhtäkkiä ollaankin yhdessä vuorokausi toisensa perään, se johtaa
väistämättä pienempiin tai suurempiin törmäyksiin. Suhtautumistavasta
riippuu, ovatko seuraukset vakavia vai päästäänkö ristiriitojen
ratkaisun kautta entistä läheisempään suhteeseen oman puolison kanssa.
Kyllä meilläkin on vuosien aikana koettu monenlaisia lomia, mutta
pääosin muistot ovat lämpimiä ja mieluisia. Riideltykin on, mutta ei
meillä ole tapana päiväkausiksi jäädä kiukuttelemaan. Eikä varsinkaan
harvinaisia yhteisiä vapaa-aikoja kannata pilata tappelulla.

Tänä kesänä meillä on erityisen vähän yhteistä lomaa, kun Teemu
vaihtoi työpaikkaa, ja hänen lomansa jäi puolentoista viikon
mittaiseksi. Se oli kuitenkin ihana loman pätkä ja ehdimme jo tehdä
lasten kanssa pienen lomareissunkin. Nautimme elämästä pari
täydellisen aurinkoista ja upeaa päivää mökillä. Sen jälkeen olimme
kaksi mukavaa päivää Muumimaailmassa, jossa vietimme 11. hääpäiväämme
hieman eri tavalla kuin yleensä. Yövyimme myös kaksi yötä hienossa
hotellissa, mikä jo sinänsä on kivaa vaihtelua arkeen. Reissun jälkeen
oli vielä muutama päivä Teemun lomaa jäljellä, jotka käytimme ihanassa
seurakunnassa käymiseen, merenrantakävelyyn, ystävien kanssa
hengailuun ja myös vähän asioiden hoitamiseen. Kaikin puolin loma oli
lähes täydellinen, vaikkakin lyhyt.

Onneksi meillä on vielä tulossa hääpäivän juhlimista kahdestaankin,
kun mummi ja vaari hoitavat meidän kolmea ihanaa, mutta niin vilkasta
neitiä heinäkuussa yhden viikonlopun. Siitä onkin aikaa yli 1,5
vuotta, kun olemme kahdestaan olleet yöreissulla. Nyt on jo aikakin
uskaltaa jättää myös nuorimmainen hyvään hoitoon ja keskittyä
parisuhteeseen ilman huutoa ja mekastusta!

Joidenkin asioiden me ollaan huomattu olevan loman onnistumiselle
tarpeen, asioita jotka auttavat parisuhteen myönteisen ilmapiirin
säilymisessä myös lomalla. Mitään lomaa, pitkää tai lyhyttä ei kannata
sulloa täyteen reissuja, tapahtumia ja vierailuja. Molempien
puolisoiden, sekä mahdollisten lasten kannalta on tärkeää saada myös
vain olla, levätä ja ladata akkuja. Kotonakin ollessa voi ihan
huoletta sulkea silmänsä tekemättömiltä töiltä, ne saa tehtyä
nopeammin ja tehokkaammin, kun ensin on levännyt tarpeeksi. Lomalla
kannattaa tehdä asioita, joista nauttii oikeasti, ja kaikkien
perheenjäsenten toiveet kannattaa huomioida jollain tasolla. Lapsille
riittää hyvin yksi isompi reissu kesässä, kaikkia huvipuistoja ja
eläintarhoja ei kannata kiertää saman loman aikana. Mitä odotettavaa
ja koettavaa on 10-vuotiaalla, joka on kolunnut jokaisen Suomesta
löytyvän huvipuiston, ja tehnyt monta ulkomaanmatkaa?

Loman suunnittelijoita on erilaisia, ja itselle ja puolisolle
ominaista tapaa kannattaa vaalia. Me ollaan ihan mahdottoman huonoja
ja haluttomia suunnittelemaan mitään lomia ja reissuja etukäteen, ja
meidän suunnitelmat muuttuu aina. Se on varmaan aika ärsyttävää omien
vanhempiemme mielestä, mutta ehkäpä ovat jo tottuneet kun ei isompia
soraääniä ole kuulunut. Hyvä esimerkki on em. kesälomamatkamme.
Päätimme iltapäivällä lähteä reissuun, ja illalla olimme jo mökillä.
Hyvän vastaanoton saimme kuitenkin Teemun isän ja tämän naisystävän
taholta, iltapala ja sängyt olivat valmiina meitä odottamassa. Tämä
tapa ei sovi varmaankaan kaikille, ja tietenkin lentoja ja
laivamatkoja yms. pitää varata etukäteen. Meitä jotenkin kauhean
tarkat suunnitelmat ahdistavat, ja tämä vapaa tyyli sopii meille. On
ihanaa, kun ei tarvitse olla koko ajan kellon kanssa kiitämässä
paikasta toiseen, sitä kun saa arkena tehdä ihan kyllikseen. Ja tässä
pitää tietysti muistaa kunnioittaa sellaisten ihmisten tahtoa ja
yksityisyyttä, jotka liittyvät lomasuunnitelmiin.

Ja sitten kun niitä konflikteja puolisoiden välille tulee, niitä on
selvitettävä myös lomalla. Ja mikä onkaan ihanampaa, kuin tappelun
läpikäymisen jälkeen romanttinen hetki kullan kainalossa! Seuraava
lomapäivä on taas rennompi ja iloisempi!

Toivotankin kaikille lukijoillemme aurinkoista (sateesta huolimatta),
rentouttavaa ja hauskaa kesää, nauttikaa lämmöstä ja toisistanne!!!!!

Yksi hermojen kiristyksen aihe aika monilla (ainakin monilapsisilla) pariskunnilla on pennin venytys. Niin meilläkin - välillä enemmän, välillä vähemmän. Ja vaikka sitä ei usein ääneen sanota, välillä se on tosi uuvuttavaa.

Mitään mullistavaa keinoa tiukan budjetin kestämiseen me ei olla keksitty, mutta jostain syystä paavalilainen ajatus oloihin tyytymisestä on tullut vuosien aikana läheiseksi. Silloinkin, kun ihan oikeasti ei voinut ostaa edes niitä alennusvaatteita. Tai kun laskujen maksun jälkeen tilille jäi miinusmerkkinen luku. Onneksi nuo pahimmat ajat on ollutta ja mennyttä mutta koettu on, että jatkuvat rahahuolet koettelevat parisuhdettakin.

Silloin, kun on oikein tiukkaa, kannattaa tehdä muutamia asioita, jotka saattavat tuntua pieniltä muutoksilta, mutta yhdessä ne voivat helpottaa tilannetta: 

1. Karsia kaikki ylimääräiset kulut,kuten lehtitilaukset, kirjojen ja levyjen hankkiminen,hiusten värjäys kampaajalla,

2. Kilpailuttaa sähkö-, vakuutus- ym. yhtiöt

3. Syödä kotona, tavallista ja terveellistä kotiruokaa ja vähentää herkuttelua, sivutuotteena laihtuu kivasti. :)

4. Harrastaa maksuttomasti ulkoliikuntaa juosten, kävellen, pyöräillen (jos on pyörä), kesällä uiden jne. 

5. Hyödyntää kirpparit, alennusmyynnit, lasten (ja miksei omienkin) vaatteiden kierrätys kaverin kanssa, opiskelijoiden parturipalveluita

6. Välttää kulutusluottoja!

7. Haaveilla edullisista lomareissuista ja hankkia mukavia muistoja pienellä rahalla

8. Muistaa, että tiukin vaihe luultavasti loppuu joskus. 

Rakastuessaan sitä helposti luulee valitsevansa vain sen oman puolison. Mitä väliä jos tuleva anoppi tai appi tuntuu hankalalta, moni ajattelee. Mehän eletään omaa elämää!