Me ollaan molemmat kyllä tehty kotitöitä, mutta ei koskaan olla jaettu niitä tasapuolisesti. Aika usein mieheni on vienyt roskia, hoitanut astianpesukoneen tyhjäystä ja täyttämistä, tai imuroinut, mutta koska se on ollut niin epäsäännöllistä, en ole koskaan tiennyt etukäteen missä asiassa ja koska saan apua. Sitten on tullut kiukuteltua ja syyllistettyä. Miehelle taas on kovin turhauttavaa kuunnella naispuhujaa, joka ei kuitenkaan anna mitään konkreettista listaa mitä pitää tehdä ja milloin.

Aloitin perhepäivähoitajan työt noin kuukausi sitten viimeisen äitiysloman jälkeen ja kuten arvata saattaa, voimia ei ole ihan samalla tavalla kuin ennen töiden alkua. Kai Teemu huomasi että pyykkikaappi pursuilee yli äyräittensä eikä puhtaita vaatteita enää löydy mistään (tai ehkä löytyisi, jos jaksaisi kaivaa kaikki puhtaiden pyykkien kasat, joita on ympäriinsä). No, ehdotus pyykkihuollon siirtämisestä hänen vastuulleen kuulosti ihan liian hyvältä ollakseen totta. Oli kuulemma joskus kuullut erään miehen kertoneen hoitavansa kaikki pyykkihommat perheessään ja se ajatus oli jäänyt itämään. Ensimmäisen koneellisen kohdalla yritin puuttua Teemun työhön ja sain kuulla kunniani. Siitä lähtien olen luottanut mieheni kykyyn pestä ja kuivata meidän perheen pyykki ja se on kyllä helpottanut mun elämää ihan älyttömästi. Nykyään meillä on puhdasta vaatetta kaikille kaapissa!!! 

Kaikki miehet ei varmaan halua ottaa vastuulleen pyykkihuoltoa (eikä kaikki vaimot siitä malta luopuakaan). Onneksi on paljon muitakin osa-alueita, joista mies voisi hyvin vastata kokonaan tai osittain säännöllisesti. Tässä tulee taas muutamia mahdollisuuksia:

1. ruuanlaitto

2. siivous

3. kaupassa käynti

4. pyykkihuolto

5. puutarhatyöt

Jokaisen parin kannattaa miettiä yhdessä miten kotityöt jaetaan reilusti niin, ettei toinen kuormitu liikaa. Suosittelisin myös kirjoittamaan ylös mitä kumpikin sitoutuu tekemään ja kuinka usein, niin asia ei pääse unohtumaan. Viikottain tehtävät työt voi vaikka jakaa vuoroviikoille...